Tuskaiset muistot

Heräsin aikaisin, jo ennen 9. Outoa.
Avasin koneen, rupesin katsomaan jotain blogilistasta. Löysin yhden blogin, nainen kertoo avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Hänellä on toinen mies.
Siitä tulvi minulle muistoja. Minulla oli myös, erona etten ollut naimisissa.
Tämä exä jonka meillä on yhteinen lapsi, oli toinen mies. Seurustelin silloin toisen kanssa, se oli uusi suhde, kaksi kuukautta kestänyt kunnes tapasin tämän exän. Se kesti kaksi vuotta kunnes tein ratkaisun. Teimme bänän ja mä jatkoin elämääni exäni kanssa.
En ole kaduttanut että erosin siitä toisesta. Se oli onneton suhde. Minun on parempi olla yksin. Olisin pitänyt erota kummastakin ja aloittanut ihan puhtaalta pöydältä jonkun muun kanssa.
Yksi tyhmä tekoni opetti ja opin, seuraavaa kertaa en tee niin vaan lopetan heti suhteen kokonaan ennenkuin rupeen johonkiin vakavampaan.
Sen kautta opin millainen on tosirakkaus. Tosirakkaus ei petä. Jos tekee mieli vieraisiin tai jos oli suudellut toista, kannattaisi pysähtyä ja pohtia mikä suhteessa mättää, kannattaako jatkaa, onko tää tosirakkaus?
Raamatussa jossain psalmeissa: Rakkaus on pyyteetöntä, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ....jne. Olen täysin samaa mieltä tämän psalmikohdan kanssa. Anteeksi etten muista Raamatun lukuja ja tarkkaa sanat, koska en ole hyvä uskovainen. Yritän oppia jotain hyvää Raamatusta. Raamatusta löytyy vastauksia elämän kysymyksiin.
Tästä Raamatusta tuli mieleeni yksi asia. Eilen luin blogin jossa entinen kristitty suomalaisnainen kääntyi muslimiksi, siinä pari asiaa häiritsi minua, kirjoittaja kertoi käynneensä uimahallilla naisten vuorossa ja kauhistellut suihkussa lihavia naisia. Yksi ote: Eräskin alkoi pestä rintojaan, nosteli niitä ja suihkutteli vettä rintojen alla, vatkasi, pyöritteli.... Hyi. Toinen nainen kehtasi kaikkien nähden kyykistyä lattialle ja suihkutella alapäätään! Kamalaa. Ok, nämä naiset olivat aika lihavia, ehkä peseminen onnistuin paremmin noin. Mutta silti... Oksetti. Tuo kuva on palanut mieleeni lopuksi elämääni. Ja toinen ote: Mieheni kotimaassa naiset ova todella lihavia. Mennessäni hammamiin, paikalliseen "kylpylään", järkytyin. Valtavat määrät höllyvää rasvaa! Yök. Jos näin kadulla hoikan naisen, piti ihan tarkistaa, näinkö oikein.
Sen luettuani tulin vihaiseksi. Kuinka hän kehtaa? Uskovainen nainen arvostelee muiden tekemisiä ja kehoa. Oikeasti uskovaiset eivät arvostele tai jättävät arvostelut omaan tietoonsa. Mutta tämä kirjoittaja on vahva nainen ja on hyvä kirjoittamaan ja blogi oli mielenkiintoinen, tulen jatkossa seuraamaan sitä blogia. Olen myös kiinnostunut muslimista.
Niin, lihavat ihmiset-aiheeseen. Tiedän ettei ole hyvä olla lihava, terveydellisista syistä. Normaalipainoinen on parasta olla. Mutta ihmismieli on herkkä. Jollekulle tulee masennus, hakevat lohtua ruuasta. Jos tulee paha mieli, ruoka lohduttaa. Jollekulle viina tuo helpotusta ahdistukseen, jollekulle tupakka auttaa jännitykseen. Kunnes huomaavat jäävänsä koukkuun ja kierre on valmis. Luulen että saatana on osallisena. Saatana houkuttelee ihmisiä kiusaukseen. Ihmisen liha on heikko. Millä oikeudella muilla on arvostella toisiaan? Ja lisäksi uskovainen? Sen sijaan uskovainen voisi tukea ja vetää esim. lihavaa mukaan vaikkapa pelaamaan tennistä tai jotain kivaan liikuntaan yhdessä. Ehkä sen kautta lihava voi uskaltautua harrastamaan liikuntaa ja olla kiinnostunut terveydestä.
Minä tarvitisisin tukea ja ystävää jonka kanssa voin harrastaa liikuntaa ja oppia kuntoilemaan ja laihtumaan. Yksin on vaikeaa. Painovartijoissa minun on vaikeaa. Liikaa tuntemattomia ihmisiä ja ahdistaa jos epäonnistuu. Olen käynyt painonvartijoilla ja en enää kehda käydä koska olen epäonnistunut kahdesti.
Ja vielä Raamatusta... olen myös pohtinut uskontoa. Onko Raamattu oikea. Vai Koraani. Vai muu? Juttelin yhden turkkilaisystäväni kanssa uskonnosta. Hän luuli että kristityt saavat olla avoliitossa, harrastaa seksiä monen kanssa, olla homo... Minä siihen selitin että Raamattu kieltää avoliittoa, seksiä avioliiton ulkopuolella on kielletty, homous on kielletty. Mutta tosi moni eivät noudata Raamattua vaikka kuuluvat seurakuntaan. Hän ymmärsi. Mietin tätä miksi niin moni kuuluvat seurakuntaan vaikkeivät lue Raamattua, noudata sitä. Mä kyseenalaistin itseäni myös, miksi kuuluin seurakuntaan vaikka olen huono uskovainen, en lue joka päivä Raamattua, teen tietoisesti syntiä ja niin edelleen. Luulen syyksi että tuntuu turvalliselta olla seurakunnassa, jos satun tarvitsemaan apua, saan ilmaiseksi. Se on tyhmää. Täytyy miettiä mihin haluan kuulua vai kuulunko mihinkään?
Jumala näkee ihmisen sydämeen.