Kauppakeskuksessa

Oli kuumaa. Tyllerö halusi ulos. Menimme postiin hakemaan elloksen paketin ja lähetin kaksi korttia.
Sitten Tyllerö halus leikkikentälle. Mentiin. Yksi nainen siellä kaksoisvaunuineen ja kolme lapsineen alkoi mulle puhuu suomea. Mä en ymmärtänyt. En ymmärrä puhesuomea, mutta kirjallista ymmärrän. Kävelin ohi vaan muka huomaamatta. Harmittaa. Olisi kyllä mukavaa rupatella muiden äitien kanssa leikkikentällä ja sen kautta saisi ystäviä. Minulla ei ole ystävää tästä kaupungista kuin kolme, yksi on asianajajani ja yksi ikääntynyt aviopari. Täällä tosi harva osaa kieltäni. Mutta he eivät halua tapailla tai omat kiireet.
Mulla on kyllä pari kolme tuttavia, joilla on lapsia jotka ovat Tyllerön ystäviä. Onneksi laitoin Tyllerön perhepäivähoitoon, että saisi ikäisiään ystäviä ja oppisi puhumaan suomea. Toivon että Tyllerölle tulee hyvä elämä.
Tyllerö sanoi että mennään kauppaan. Me mentiin kauppakeskukseen ja Heseen. Tyllerö söi ranskalaisia ja pehmistä sekä joi mehua. Minä kana-aterian ja pehmiksen kahvineen. Tyllerö halusi euron että vois saada jotain kivaa yllätystä pallolaatikosta, semmoinen joka laitetaan kolikko ja pyöräytetään vivusta ja luukusta tulee jotain pallo jossa on yllätys.
Penkillä istuessamme Tyllerö halusi mun avaavan pallon kun oli piukassa. Tyllerö näki tädin. Hyppi iloissaan ja meni häntä vastaan ja tädillä olikin äitinsä mukana, eli anoppi....Voi vee, ajattelin. Pitikö pilata meidän ilomme... Minulla oli tarkoitus mennä Tyllerölle vaatteita katsomaan. Kesti hetken kun sain Tyllerön mukaani, tietty täti ja anoppi tuli mukaan. Ärsyttää. Tietenki ei tervehtiny...ei lähes koskaan tervehdi minua. No joo, koska eri kieli...joojoo, mutta olin exän kaa 8 vuotta, olisi voinu oppia edes tervehtimään omallani kielelläni...
Löysin Tyllerölle puseron alehintaan. Sadevaatteita katselin kans, mutta ostan syyskuussa sit. Rahaa on liian vähän nyt. Eron jälkeen rahat on tiukalla. Siitä on kolme kuukautta. Exä vei kaikki minun rahat. Tottakai olen katkera. Olisin tarvinnut rahaa elämiseen ja oli aikomus lähteä etelään. Asianajajani kanssa yritettiin löytää rahat takaisin. Ei mitään tulosta.
Sain pitää Tyllerön. Mutta tapaamiset puoleksi. En ole tyytyväinen. En voi muuttaa muualle. Ahdistaa tämä ympäristö. En jaksa. Ruokapuolella jatkettiin ostoksia. Onneksi anoppi ja täti lähti tekemään omia ostoksia, mutta Tyllerö lähti mukaan. Otti päähän. Tein ostokset ja lopuksi Tyllerö tuli ja sanoi että on ikävä mummua. Mä siihen että turhaa, huomenna taas tapaa kun on isin vuoro hoitaa ja tietysti pääsee mummulaan.
Minusta tuntuu että mummu on kaappannut Tylleröni itselleen. Ja pitää taistella, että Tyllerö asuu kanssani ja minä olen perheen pää täällä ja minun kasvatukseni. Mutta Tyllerö tykkää olla mummulassa. Tyllerön isä ei tee mitään, ei leiki, ei hoida vaan tekee töitä ja töitä ja töitä. Miksi pitää jakaa Tyllerön anopin kanssa? Ottaa päähän.